Pääsiäinen tulossa. Minä olen kertakaikkiaan ihastunut Tupu-tädin vauvoihin. Kauhea meteli pitää aina nostaa kun niitä ei pääse katsomaan. Santeri on ikävä kun se murisee jos menee vauvojen lähelle, mä niin haluaisin käydä niitä nuuskuttamassa.
Nyt on alettu äiskän kanssa miettiä että alettaisko harrastaa agilityä vai tokoa.. Paha valinta.. Pitää nyt katsoa päästäänkö kumpaankaan kun toi mamma ei osaa päättää.
Kevättä alkaa olla rinnassa kovasti ja I-Iihania tuoksuja on maa tulvillaan. Ajatelkaa kun naapurissakin on sellaisella ihanalla tytöllä juoksu.. Ai kun se voi tuoksua ihanalle. SNIF!
Ainut vika mussa kuulemma on enää etten tahdo malttaa kulkee tarpeeksi hiljaa remmissä. Äiti koko ajan valittaa että minä vedän. Se ei kyllä pidä paikkaansa, mulla on vaan kiire. Miksei se ymmärrä sitä. Minä pian missaan jonku hyvän hajun jos en pidä kiirettä...
