|
Tänään opittiin taas jotain uutta. Ensimmäinen matkani metrolla. Jestas mikä matka. Ei me kyllä menty kuin yksi pysäkin väli, mutta kylla sekin hetken itketti. Matkan jälkeen en muistanut kyllä enää olla järkyttynyt, oli niin jännittävä uusi paikka taas pienen nenäni edessä.
Tähän mennessä olen jo koko Puotinharjun lemmikki. Jos ihmiset ei ole nähneet minua, niin ainakin kuulleet. Naapuruston kaikki koirat on nuuskittu. Ja tietenkin joillekin pienemmille on näytetty, kuka on isompi (ainakin kooltaan). Tiibetin spanieli ja Mopsi sai vähän kyytiä.... ihan vaan pikkasen..
Muuten olen kyllä ollut kiltisti. Yksinkin osaan olla jo kotona pari tuntia, ilman suurempia pahantekoja. Enkä edes itke, vaikka joudunkin tyytymään omaan seuraani.. Päinvastoin, tuntuu välillä olevan mukavampaakin kun ei kukaan vahdi, jos vähän maistan äidin lenkkikenkää..
|
