Se on taas uusi vuosi ja uudet kujeet. Viime kerrasta onkin hurjan pitkä aika jo. Minäkin olen jo täyttänyt hurjat kaksi vuotta.
ARVATKAAS MITÄ!!! Meillä on sellainen lähes vuoden vanha pikku terminaattori perheen jäsenenä... Se kulkee neljällä jalalla, mutta tuoksuu ihan ihmiselle... Se roikkuu mun karvoissa, laskee mun hampaita, halailee koko ajan ja seuraa minua kuin hai laivaa.
Jonkun kumman syyn takia, tuolla ihmeellisellä ihmisenalulla on pakottava tarve istua 2 sentin päässä minun ruokakiposta, kun syön. Se haluais maistaa kaikkia mun luitani ja on alituiseen vahtimassa mitä minä teen.
Ainut pakopaikka tässä maailmassa on enää isot märät pusut ja isän ja äidin sängyn alusta. Jos tuolle ihmistaimenelle antaa kunnon pitkät pusut niin se väistää kyllä =). Ja jos ei mikään muu auta niin minä painun sängyn alle nukkumaan. Neiti tulee kyllä perässä, mutta jää siihen sängyn viereen höpöttämään että : "Hauva.". Kyllä se yrittää siinä muutenkin maanitella, että tule nyt sieltä alta pois, mutta arvatkaas tulenko (naureskelen mieluummin partaani...).